E T U S I V U Y H D I S T Y S S A F A R I A S I A A F O O R U M I G A L L E R I A

S A F A R I T Y Y P I T A U T O N   V A R U S T E L U S A F A R I V A R U S T E E T S A F A R I L L A

Sivun viimeisen artikkelin aiheeksi jäi käyädä hieman läpi normaalia safaritapahtumaa, ja tämäkin lähinnä niiden iloksi jotka eivät ole aiheeseen vielä syventyneet.

Offipalstan tapahtumat -osiosta löytynee lähes kaikki kaikille avoimet ajotapahtumat joten homma kannattaa aloittaa sieltä. Kun kiintoisa tapahtuma löytyy, hoidetaan ilmoittautuminen ja ruvetaan odottelemaan päivää. Ensitöikseen ajaudutaan tietenkin sovitulle kokoontumispaikalle jossa aloittalijaa viimeistään alkaa sitten jänskättämään. Aloittelijaa huolestuttaa tietenkin eniten ne metrin korkuisilla renkailla varustetut looppun hakatun näköiset vanhat ruoskat, niiden porukassako pitäisi lähteä johonkin? Mutta ei syytä huoleen. Jos tapahtumakuvauksessa kerrotaan että reitit sopivat aloittelijoille ja vakiommillekin autoille niin olet ihan oikeassa paikassa ja noi konkarit ovat siellä vaan paistattelemssa päivää muiden mukana ja tietenkin jakelemassa hyviä (?) neuvoja. Kokoontumispaikalla henggailtaessa on myös sopiva hetki vähentää renkaista paineita joten renssalit siihen hommaan on hyvä olla mukana, vaikka kyllä niitä aika auliisti saa lainaksikin. Niiden lommoisten ruoskien kuskit osaavat sitten neuvoa autollesi ja rengaskoollesi sopivat paineet, ja vaikka ne neuvot 0.6 - 0.9 nurkilla pyörivistä paineista kuulostavatkin asiaan vihkiytymättömästä hurjilta niin kyllä ne ihan käypäsiä neuvoja ovat.

Ravijoella 13.11.2010

Alkutöikseen kerätään osallistumismaksu joka mainitaan yleensä jo tapahtumailmoituksessa, 5 ja 20 euron välillä ne tyypillisesti ovat. Reiteistä ja automäärästä riippuen porukka jaetaan sitten kaluston ja kykyjen mukaan eri ryhmiin ja sitten mennään.

Ensimmäisenä menee tietenkin ryhmän vetäjä, ja vaikka ensikertalaista ujostuttaakin niin neuvoni on pyrkiä ehdottomasti letkan keulille. Ensinnäkin mitä edempänä olet sitä vähemmän autoja on jo ruovittanut hankalat paikat hajalle, ja toisekseen mitä edempänä olet sitä vähemmän on yleisöä seuraamassa törttöilyäsi kun ne odottavat siellä perällä vuoroaan eivätkä ole jo esteen toisella puolella ilakoimassa.

Kun sitten olet siinä kivikossa tai kantojen ympäröimänä ja tarvitset ajo-ohjeita ulkopuolelta, voit huomata että ohjeita ja neuvoja tulee vähintään yhtä monta kuin ympärillä on katsojia. Tässä vaiheessa kannattaa sitten keskittyä yhden ihmisen neuvoihin, siitä ei tule mitään jos yksi huutaa että käänny oikealle ja sen jälkeen otatkin seuraavan neuvon joltain muulta joka on alunperinkin ajatellut asian toisin.

Ja vielä toinen neuvo ongelmakohtiin. Älä hötkyile. Ketään ei liikuta käytätkö siinä kivikossa minuutin vai viisi, joten ihan iisisti vain ja ajatuksella. Se letka mielummin odottaa kivikossa hieromistasi 5 minuuttia kuin alkaa kiskomaan sinua pois metsästä kotiin kun olet villisti kaasuttaen halkaissut öljypohjasi johonkin kiveen. Kuitenkin jos käytät 'yhden minuutin esteeseen' viisi minuuttia vain siksi että pelkäät vanteesi naarmuuntuvan, saatat aiheuttaa hyväntahtoista hymähtelyä muussa porukassa :-)

Vähänkin haasteellisemmalla reitillä tulee ennenpitkää se tilanne että oletniin jumissa pääse enää mihinkään ja tarvitaan ulkopuolisia konsteja. Jumitilanteesta riippuen käytetään lihasvoimaa, tunkkia, vinssiä tai vaikka isoja kiviä ja milloin mitäkin, mutta kyllä niistä aina selvitään ja kokemus opettaa.

Muutaman tunnin jälkeen pidetään yleensä tauko, nuotiotulet on se yleisin juttu joten grillattavaa ja muuta evästä mukaan tarpeen mukaan. Etenkin kesähelteillä kannattaa olla vettä mukana mielin määrin, tuolla puksatessa tulee nimittäin melkoisen kuuma. 4½ litraa 6 tunnin keikallekaan ei ole ollut yhtään liiottelua, kunhan sitä vaan muistaa siemailla taajaan eikä vasta sitten kun alkaa olemaan huono olo.

Tauon jälkeen homma sitten taas jatkuu ja sitä ennen yleensä käydään lyhyesti läpi mitä tuleman pitää, joskus esimerkiksi lähdetään vähän haasteellisimpiin maastoihin jatkamaan.

Tapahtumista voi poistua yleensä milloin huvittaa, toki kuitenkin niin ettei lähdetä omin nokkineen koluamaan eri suuntaan vaan esimerkiksi jonkun tien ylityksen yhteydessä. Ennenaikaisesta poistumisesta pitää tietysti ilmoittaa ryhmän vetäjälle ettei jää epäselvyyksiä.

Suurinpiirtein noin ne hommat yleensä etenevät, tietääkseni ainoa piristävä poikkeus kaavaan on Espoon Kulmakorvessa sijaitseva ajoalue jossa ei tarvitse ajella peräkkäin kuin köyhän talon porsaat. Siellä on reitistöä ristiin rastiin, risteykset on numeroitu ja paikan päältä saa kartan reiteistä. Ajoaikaa on yleensä kai ainakin 8 tuntia ja sen saa käyttää ihan oman makunsa mukaan, ainoa turvallisuuden takia tehty 'rajoitus' on se että yksin/yhdellä autolla ei saa lähteä.

Kun ajomestoilta poistutaan niin ensitöikseen kannattaa kiiruhtaa bensikselle renkaantäyttöhommiin - ellei varusteisiin jo kuulu vehkeet tuota toimenpidettä varten - sillä maastopaineilla ajelu ei ole oikein mitään herkkua renkaalle, ajettavuudesta nyt puhumattakaan. Sen jälkeen ei sitten muuta kuin kotiin korjaamaan hajonneet paikat ja parantelemaan havaittuja puutteita ja kohti seuraavaa tapahtumaa :-)